torstai 6. heinäkuuta 2017

Kynsillään raapimaan on tulleet ikkunaa

No niin! Lakisääteinen tämän vuoden postaus!

(Ihan totta, voisi sitä ihan vähän useammin päivittää asioita tänne...)

Viimeisin projektini yhdistää kolme rakasta harrastustani, joista yhden pitäisi olla ammatti ja ansiotyö, vaan kummasti ei ole: kirjansidonta, roolipelaaminen ja cosplay.

Projekti lähti siitä mistä useimmat: oli tylsää eikä kukaan tilannut minulta mitään. Pengoin muutaman päivän World of Warcraftin offhand-kirjoja (tämä käsite tarkoittaa, että pappi tai muu loitsija tahtoo dominoivan käden miekan sun muun vasaran lisäksi pidellä toisessa kädessä runokirjaa). Niitä on pelissä useita, mutta valitsin peruslinjallani kahden tärkeän kriteerin läpi: se on sidottavissa toimivaksi kirjaksi ja sen koristelu on kohtuullisen helppo.

WoWistahan löytyy jos jonkinlaista täysin epäkäytännöllistä ja suorastaan toimintakelvotonta kirjaa, joiden selät kaartuvat elegantisti eli täysin mahdottomasti kieroon tai kirjassa on esim. bambukahva. No okei, kahvallisen voisi joskus huvikseen toteuttaa. But it is not this day.


(Kuva pöllitty Wowheadista)


Satupelin Warlords of Draenor-lisäosasta löytyi kivan ja ihan toteutuskelvon näköinen vasemman käden kirja, Shadowtome. Hauskaa metatason lisää tuo se, että esineen pelissä valmistaa Kirjuri-ammatin osaava pelaaja, eli käytännössä kirjansitoja, hihi.

Itseltäni löytyi joutavaa nahkaa juuri keltaisen ja ruskean väreissä - ei ihan oikeissa sävyissä, mutta akryylimaali pelastaa lopuksi. Kannen nahkaintarsia osoittautui helppoudessaankin sietämättömäksi minun kykylevelilläni, mutta annan riman olla alhaalla, koska esine tulee itselle ja on oikeastaan asun osa (perä edellä puuhun vai miten se sanonta menee - en ole vielä edes päättänyt, mikä se asu on, mutta täytyyhän nyt kirja jo sitoa!).





Muita rimanalituksia tässä projektissa oli päätökseni olla tuhlaamatta hyvää puhdasta paperia moiseen proppiin, jota ei koskaan lueta. Eli etsin kaapista jonkin kantensa menettäneen random-kirjan, joka oli ostettu divarista juuri kauniiden kansien kierrätystarkoituksessa. Sopivan paksu ja patinoitunut romaani, täydellinen tähän tarkoitukseen.

Kohokuvion kannen keskelle loihdin liimaamalla narua oikeaan kuvioon.





Projekti jatkuu seuraavaksi sekoittamalla sopivansävyistä murrettua kulta- ja hopeamaalia, joilla toivottavasti muunnan kirjan ulkonäköä lähemmäksi virtuaalista originaaliaan. Koska kotonani ei ole kultaustyökaluja, toteutan nuo kuviopainaumat todennäköisesti tekstiilitussin ja väkivaltaisen nuuttauksen yhdistelmällä.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Planet earth is blue and there's nothing I can do


Tapahtui sellaista, mistä minua on aina varoiteltu, ettei niin tule koskaan käymään: tultiin kotoa pyytämään palkkatöihin. No, mikä ettei. On vielä koulutusta vastaavaakin. 

Alkuhäröilyn jälkeen olen valtavan innoissani ja suunnittelen kaikenlaisia uusia tekniikoita kurssilaisilleni ja ideoin koristelua ja vaikka mitä. Kurssilla opitaan pitkäpistosidos. Ylitin mukavuusrajani myös siinä, että opettelin juuri (minulle) uuden pitkäpistotyylin kirjasta - yleensä tarvitsen kurssin tai muun elävän esimerkin. Tämän voisin opettaa eteenpäin, aika hauska. 




Ommel tehdään yhdellä yhtenäisellä langalla toisin kuin siinä pitkäpistossa, jonka olen ensin oppinut. Lanka jatkaa seuraavaan vihkoon selän piilossa. 




Langan reitti selän laidan ylitse oli myös uutta ja jännää, vaikka Keith A. Smith harrastikin tätä jo 1980-luvulla. 

Reikien sijasta selässä on viillot poikittain, josta langat kulkevat. 








tiistai 20. tammikuuta 2015

Don't open your eyes you won't like what you see

Joulumyyjäisistä selvinneenä ja pääasiassa kokemuksia rikkaampana odottelen nyt päivien pitenemistä ja uhraan tätä silmälläpitäen jumalalleni auringolle pitkiä aamu-unia. Palvonnan elkeisiin kuuluu myös päiväkävelyllä kaihoisat katseet valonlähdettä kohti - ne kaksi tuntia, kun sitä näkee. 




Tämä animistinen purkaus oli lähinnä taustaa saamattomuudelleni. On vähissä energia ja harvassa innonpuuskat. Olen kuitenkin kunnostautunut materiaalinhankintapuolella (lue: shoppailu piristää). Saatuani selville, että Lalupatella on nettikauppa, pääsin irti ja valloilleni ja mopo käsistä. Suosittelen. Äärettömän kauniita, laadukkaita japanilaisia papereita, upeita kimono- ja silkkipainotekniikoilla painettuja pintoja. Ohutta mutta kestävää. 




Toinen iloinen materiaali/työkalulöytö oli pienenpieni kirjainleimasinsetti Granitista Helsingistä. Eipä tässä muuta. Jos sormeilisin ihania papereita, kunnes innostun. 


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Polttaa, en paeta voi, en voi


Pitkästä aikaa, hei. 

Jouluun täytyisi valmistautua. Zombit pian jyräävät tavaratalojen käytävillä urahdellen ja lukuisia kasseja kanniskellen. 

En ihmeemmin välitä lahjojen hankkimisesta, kodin koristelusta saati mistään muusta teeman hössötyksestä (mikä kuusi? Antakaa niiden kasvaa metsässä!), mutta yrittäjän täytyy käyttää hyväkseen kanssaihmisten höllentynyt rahankäyttö tänä aikana. 

Tulossa on ainakin lisää nahkaisia kirjakoruja sekä kaulaan että korviin ripustettaviksi. Vegaaneille löytyy paperi- ja tekstiilikantisia. 




Olen tällä välillä kunnostautunut myös verkkokaupan kanssa. Viimeinkin sain laiskan aivoni kuriin ja ryhdyin valokuvaamaan ja verbaalisesti kuvailemaan joitakin myyntiartikkeleitani. Koska en ole ihan varma tämän sivuston markkinointilinjasta, vihjaan viattomasti ja sivulauseessa, että verkkokaupan nimessä on sekä ateljee että katu. 




Zombeista puheenollen - oma hössötyksen aiheeni ja vuoden kiinnostavin juhla, pyhäinpäivä, on vienyt aikaa töiltä varmasti yhtä paljon kuin äidiltäni perunapiirakat ja kuusen valinta. Kolme eri naamiaisasua kolmeen eri juhlaan kahtena viikonloppuna, ja tietenkin kirpputorilöydöin ja omatekoisesti. Yksi asuista on aina zombi, kun loppuu mielikuvitus. 






perjantai 29. elokuuta 2014

A man with psychedelic picture frames of happiness to shade his eyes


Syksyn tunnelman viemänä ilmoittauduin perinteikkäästi kielikurssille. Ja koska olisi hyvä sitoa lisää kirjoja myymälään, keksin sitä vältelläkseni tarvitsevani työkirjan kurssille. 




Aina itselleni sitoessani käytän mahdollisimman halpoja, turhia ja parittomia materiaaleja. Tätä kutsun luovuudeksi ja järkeväksi säästämiseksi. 

Kaapista löytyi tuollaisia vesivärikuvitettuja kortteja, kuvitus ei omani. Hyvää vahvaa akvarellikestoista kartonkia (vaikka oli painotuote!).




Taustasin kortin käsintehdyllä paperilla ja vahvistin selkää kartonkisuikaleella sisäpuolelta. Vihkoihin valitsin sekalaista paperia, myös ruudullista, koska siitä tulee kouluvihko. Yksinkertainen pitkäpistotekniikka, joka viholle oma rivi. 




Rumanvalkoisen takakannen maalasin vesiväreillä sopimaan piirroksen sävyihin. Punainen puuvillalanka tuskin kestää zombihyökkäystä, mutta itselle nyt voi tehdä mitä sattuu. 




Kruununa teokselle muutama sopivanvärinen leimasinkirjain sijoiteltuna muodostamaan sanoja. See what I did there? 




maanantai 25. elokuuta 2014

Je sais que nous ne sommes jamais seuls


Sitä se teettää, kun rupeaa yrittäjäksi - aika loppuu muttei rahaakaan tule. Onneksi ala on rakas ja oma valinta. Jos tiedätte puolueen, joka ajaa köyhän pienyrittäjän verotuksen helpottamista, kertokaa ihmeessä. 

Tässä kevennykseksi muutamia kirpputorilöytöjäni, joita aion käyttää tuleviin kirjasarjoihin. 






Kävin myös kirjansitojaretkellä Kuopiossa. Lyseon kirjakokoelmassa oli ihania vanhoja sidoksia. Kyylätkää nyt noita syrjän marmorointeja! Siinä minulla vielä opittavaa. 












tiistai 18. helmikuuta 2014

You know you ain't going nowhere, you're stuck inside while the mind is flying


Tähän pitkäpistokirjaan käytin itsemaalattua & roiskevärjättyä akvarellikartonkia kanteen ja teellä värjättyä paperia vihkoihin. Kartonki on 300-grammaista, jotta kestääkin vähän. Koristekaistaleet ovat käsintehtyä paperia, ja ne on ommelty kiinni sisääntaitettuihin kansiin. Täysin liimattomasti sidottu kirja.






Teellä tuli mukava ruskea sävy paperiin, mutta myös kiharaa.