keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Polttaa, en paeta voi, en voi


Pitkästä aikaa, hei. 

Jouluun täytyisi valmistautua. Zombit pian jyräävät tavaratalojen käytävillä urahdellen ja lukuisia kasseja kanniskellen. 

En ihmeemmin välitä lahjojen hankkimisesta, kodin koristelusta saati mistään muusta teeman hössötyksestä (mikä kuusi? Antakaa niiden kasvaa metsässä!), mutta yrittäjän täytyy käyttää hyväkseen kanssaihmisten höllentynyt rahankäyttö tänä aikana. 

Tulossa on ainakin lisää nahkaisia kirjakoruja sekä kaulaan että korviin ripustettaviksi. Vegaaneille löytyy paperi- ja tekstiilikantisia. 




Olen tällä välillä kunnostautunut myös verkkokaupan kanssa. Viimeinkin sain laiskan aivoni kuriin ja ryhdyin valokuvaamaan ja verbaalisesti kuvailemaan joitakin myyntiartikkeleitani. Koska en ole ihan varma tämän sivuston markkinointilinjasta, vihjaan viattomasti ja sivulauseessa, että verkkokaupan nimessä on sekä ateljee että katu. 




Zombeista puheenollen - oma hössötyksen aiheeni ja vuoden kiinnostavin juhla, pyhäinpäivä, on vienyt aikaa töiltä varmasti yhtä paljon kuin äidiltäni perunapiirakat ja kuusen valinta. Kolme eri naamiaisasua kolmeen eri juhlaan kahtena viikonloppuna, ja tietenkin kirpputorilöydöin ja omatekoisesti. Yksi asuista on aina zombi, kun loppuu mielikuvitus. 






perjantai 29. elokuuta 2014

A man with psychedelic picture frames of happiness to shade his eyes


Syksyn tunnelman viemänä ilmoittauduin perinteikkäästi kielikurssille. Ja koska olisi hyvä sitoa lisää kirjoja myymälään, keksin sitä vältelläkseni tarvitsevani työkirjan kurssille. 




Aina itselleni sitoessani käytän mahdollisimman halpoja, turhia ja parittomia materiaaleja. Tätä kutsun luovuudeksi ja järkeväksi säästämiseksi. 

Kaapista löytyi tuollaisia vesivärikuvitettuja kortteja, kuvitus ei omani. Hyvää vahvaa akvarellikestoista kartonkia (vaikka oli painotuote!).




Taustasin kortin käsintehdyllä paperilla ja vahvistin selkää kartonkisuikaleella sisäpuolelta. Vihkoihin valitsin sekalaista paperia, myös ruudullista, koska siitä tulee kouluvihko. Yksinkertainen pitkäpistotekniikka, joka viholle oma rivi. 




Rumanvalkoisen takakannen maalasin vesiväreillä sopimaan piirroksen sävyihin. Punainen puuvillalanka tuskin kestää zombihyökkäystä, mutta itselle nyt voi tehdä mitä sattuu. 




Kruununa teokselle muutama sopivanvärinen leimasinkirjain sijoiteltuna muodostamaan sanoja. See what I did there? 




maanantai 25. elokuuta 2014

Je sais que nous ne sommes jamais seuls


Sitä se teettää, kun rupeaa yrittäjäksi - aika loppuu muttei rahaakaan tule. Onneksi ala on rakas ja oma valinta. Jos tiedätte puolueen, joka ajaa köyhän pienyrittäjän verotuksen helpottamista, kertokaa ihmeessä. 

Tässä kevennykseksi muutamia kirpputorilöytöjäni, joita aion käyttää tuleviin kirjasarjoihin. 






Kävin myös kirjansitojaretkellä Kuopiossa. Lyseon kirjakokoelmassa oli ihania vanhoja sidoksia. Kyylätkää nyt noita syrjän marmorointeja! Siinä minulla vielä opittavaa. 












tiistai 18. helmikuuta 2014

You know you ain't going nowhere, you're stuck inside while the mind is flying


Tähän pitkäpistokirjaan käytin itsemaalattua & roiskevärjättyä akvarellikartonkia kanteen ja teellä värjättyä paperia vihkoihin. Kartonki on 300-grammaista, jotta kestääkin vähän. Koristekaistaleet ovat käsintehtyä paperia, ja ne on ommelty kiinni sisääntaitettuihin kansiin. Täysin liimattomasti sidottu kirja.






Teellä tuli mukava ruskea sävy paperiin, mutta myös kiharaa.








lauantai 15. helmikuuta 2014

I walk through mindfields so watch your head rock


Harjoittelen mahdollisia kursseja varten nopeita sidoksia. Tälle pitkäpistolle maalasin kannet: kartonkia, muutamaa väriä akryylimaalia ja palettiveitsellä husien. Saa nopeasti hauskannäköistä, saa valita värit itse, kuivuu alle puolen tunnin, suojaa ja vahvistaa paperia/kartonkia.

Ja haisee muoville.






Väriyhdistelmä määrittyi tässä koekappaleessa sen mukaan, mitä kaapista löytyi eniten. Klassikko.







keskiviikko 12. helmikuuta 2014

There are many here among us who feel that life is but a joke


Kietaisin tällaisen pienen albumin. Siihen mahtuu yksi valokuva tai kortti per sivu. Kangas on Finlaysonin. Ihana, eikö?




Ensin tein irtokannet melko normaalin kirjan tyyliin, paitsi että vahvistin selkäsuikaletta muutamalla kartongilla. Myös kluutin täytyy peruskirjasta poiketen peittää myös sisäpuoli selkää, sillä se näkyy vihkojen välistä, koska pitkäpisto - tarkka kuvien katselija huomaa, että tajusin tämän vasta prosessin aikana...




(Muutenkin tässä ollaan nyt todella laiskan valokuvauksen äärellä. Koettakaa kestää.)




Rei'itys tapahtui ennen kluutin lopullista liimaamista osittain siksi, että tahdoin mitata reikien paikat selkäpahvin tarkkojen mittojen mukaan. Kluutin alta se ei ole niin tarkkaa. Em. huom.: Oikeasti kluutti olisi kokonainen 2 x selän korkeuden mittainen pala. Oppitunti tässä taas (tm).

Reikien väli on n. 3 mm. Jos samaan reikään tahtoo ommella kaksi vihkoa, kuten isoissa pitkäpistokirjoissa kannattaakin, reiät tehdään nahkarei'ittimellä (vanhasuomalaisittain nahkapaska!) tai käsiporalla. Tällöin ne vievät myös enemmän tilaa leveyssuunnassa.





Kun kannet ja rei'itys ovat valmiit, ommellaan vihot yksitellen kiinni. Käytin kaksinkertaista lankaa kestävyys- ja estetiikkasyistä. Ihan arvauksella laitoin kahden arkin vihkoja, 200+ grammaista kartonkia. Se näytti kovin harvalta näin tyhjänä, mutta osoittautui hyväksi. 





Lopuksi kokeilin täyttää ikään kuin jokaisella sivulla olisi valokuva. Täydellisesti mahtui!





sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Suerte que mis pechos sean pequeños y no los confundas con montañas


Olen tehnyt aiemmin yhden ainoan koptisidoksen. Pitipä kokeilla taas, koska ne näyttävät niin kivoilta ommelselkineen. En muistanutkaan, miten raivostuttavia ne on tehdä - ellei omista oikean paksuista käyrää neulaa (heti ostoslistalle!).






Olympialaisten asennevamman kunniaksi valitsin sateenkaaren värit vihkoihin (samasta syystä violetti on korvattu tässä pinkillä). Kannet on 2 mm harmaata pahvia, päällystetty mustevärjätyllä paperilla, joka osoittautui myös oppitunniksi (tm). Lapset, älkää koskaan värjätkö paperia musteella. Tai jos värjäätte, katsokaa, että paperi on huokoista eikä kovaa, kuten tämä sattui vahingossa olemaan. Siitäkin huolimatta vahaaminen saattaa olla tarpeen. Mustia sormenjälkiä KAIKKIALLA. Onneksi tämä oli vain harjoitus.





Koptisidoksen tapauksessa kannet voivat olla samankokoiset vihkojen kanssa, tai jos tahtoo, 1-2 millimetriä isommat joka suuntaan. Itse oletin mokaavani jotakin leikkaamis-, rei'ittämis- tai ompeluvaiheessa, joten jätin nuo pari milliä varaa. Tämä osoittautui viisaudeksi heti ensimmäisen vihon kohdalla. 

Kansiin ja vihkoihin pistetään parillinen määrä reikiä tasaisin välein.





Jaa mikä se vaikeus oli? Neulan pujottaminen lankojen välistä, kun kova, joustamaton kansi ommellaan mukaan jo alussa. Vaihdoin puolessavälissä hikoilua hirvittävän paksuun kaarevaan neulaan, joka auttoi, mutta porasi reiät liian isoiksi. 









perjantai 7. helmikuuta 2014

Hoy día luna día pena, hoy me levanto sin razón


Tässä muutama kartonkikantinen pitkäpistokirja, jotka tein ihanan, inspiroivan Mia Leijonstedtin kurssilla.






Kannet ja tukisuikaleet ovat 300-grammaista akvarellipaperia, joka maalattiin ensin. Se on sen verran tuhtia, että kirja pysyy koossa. Tietenkin kulmat ja taitokset hiukan murtuvat, mutta se suorastaan sopii tähän maanläheiseen tyyliin.





Näissä ei käytetty liimaa kuin muutaman koristeen kiinnittämiseen. Vihot on ommeltu suoraan selkään, napit sekä vahvikkeet on ommeltu muutamalla pistolla kiinni. Kansia vahvistaa myös sisääntaitettu kartonki etu- ja takakannessa.






Tässä toisessa on läppäkansi, jonka koristeena eli vahvikkeena toimii kaistale toisenväristä kartonkia. Kaikki pitkäpistot sidoin ruskealla puuvillalangalla normaalin pellava- tai nylonlangan sijaan, koska ompeleet jäävät näkyviin ja väri sopi paremmin kuin vaalea. Voi olla, ettei tämä lanka ole yhtä kestävää, mutta eipä näillä nyt niitä zombeja olla menossa hoitelemaan.





Koristeena samasta kartongista revitty, reunoilta poltettu ja kerroksittain liimattu "nappi". Minusta tämä näyttää korallilta tai joltain muulta orgaaniselta. Ihastuin ideaan.




Reunat muussina. It's a feature, not a bug.







Kolmannessa versiossa kansia vahvistettiin kääntämällä kartongin ylä- ja alareunat. Samalla nämä peittivät selän ompeleet. Etusyrjässä kannet käännettiin sisään, mikä on sekä tyylikeino että suoja sivuille. 





Kartongista voi myös tehdä ommeltavia nappeja taittelemalla ylijäämäsuikaleita. Tästä kirjasta puuttuu vielä sulkunauha, joka kiertyisi napin ympärille.